Vihertää...

...jos ei muualla, niin ainakin mielessä. Uutuuttaan kiiltelevässä IndoorGardenin Herbiessä kasvaa basilikaa, rosmariinia ja lollo rossoa. Kirpputorilta löytyi viisi liitutaulukylttiä kasveille, ne pääsevät kesän koittaessa ulos, kunhan olen saanut perustettua pienen hyötypuutarhan takapihalle (ruukkuun!). Hennon violetit tulppaanit sain äitiltä. Ne sopivat oikein mainiosti keittiön vastamaalattuihin, vihreisiin seiniin (sävy Tikkurila Lepo).

Blue is the new black

Olen jo vuosikausia pitänyt sinisestä, joka ennen kuului inhokkiväreihini ja joka tietyissä sävyissä tuo edelleenkin mieleen 90-luvun - sellaisella ei mukavalla tavalla. Turkoosi oli se sävy, jonka kanssa opettelin tykkäämään tästä suomalaisten vihan ja rakkauden kohteesta. Sen rinnalle on viime aikoina kivunnut myös vedenvihreä ja tumma yönsininen. Tästä kaikesta ihastuksesta huolimatta sininen on kuulunut niihin väreihin, joita en ole kokenut kovin toimiviksi omassa kodissamme. Olen enemmän lämpimien ja kotoisien sävyjen ystävä, varsinkin kun kyse on sisustamisesta, ja sininen on tuntunut liian kylmältä ja raikkaalta.

Mutta ei se vain jätä minua rauhaan! Kaikkialla näen ihania turkooseja esineitä ja hempeänsinisiä tekstiilejä. Kun kotiaan kuorruttaa tarpeeksi tietyllä värillä, alkaa se väistämättä näyttää todella hyvältä, ilmeisesti. Ja kyllä se sininen sopii harkitusti myös joidenkin lämpimienkin sävyjen seuraan... Seuraavaksi kyllä haluaisin sen vedenvihreän seinän, mistä olen aiemminkin puhunut. Mutta mihin, siinä onkin pulma!

Teetä ja työtä

Piristävän aurinkoinen päivä on mennyt leppoisissa merkeissä. Olen tarkastanut yhden artikkelin ja sopinut kevään työtehtävästä. Tuota työtä odotan innoissani, vaikka palkka onkin aika mitätön. On se kuitenkin hyvä lisä lyhyeen CV:hen. Oikoluvun ohessa olen sitten lipitellyt Liptonin uutta valkoista teetä. Se on hyvää! Olen myös suunnitellut kesän pihahommia, haaveillut omasta isosta puutarhasta sekä miettinyt, josko vaihtaisin takapihamme kalusteet tässä kevään edetessä.

Pie, pie, pie

Lienenkö inspiroitunut tv:ssä pyörivästä mainoksesta, sillä eilen kauppareissulla nappasin mukaan herkkusieniä, pekonia ja purjoa. Niistä sitten "taioin" piiraan aivan omasta päästä soveltamalla. Paistoin sienet, purjot ja pekonikuutiot pannulla, maustoin chilillä ja salvialla, kaadoin seoksen valmiin piirakkapohjan päälle (itsetehtyjähän ei tässä taloudessa harrastetakaan...) ja perään muna-kermaseos, pinnalle hieman parmesaania ja edamia. Ai että! Piirakkapohjaa jäi pieni pala yli, joten tekaisin vielä lisäksi tuollaisen yhden hengen piiraan. Sen voi sitten illankähmeessä vetäistä parempiin suihin.

Selailin tänään kauniita ja ihanan rustiikkisia ruokakuvia, joille omat, hyvin yksipuoliset räpsyni kyllä kalpenevat. Kunpa olisi vielä parempi kamera ja kivaa rekvisiittaa ja kunpa osaisin laittaa sellaista ruokaa, jota kehtaisi kuvata!

Tulppaanit

Monessa paikassa on nyt ollut tulppaanitarjouksia (kaksi kimppua 5 €), eikä tälläinen tulppaanirakas ihminen ole voinut sellaista ohittaa. Juuri samansävyisiä tulppaneja meidän takapihalla kasvoi pari vuotta taaksepäin, sen jälkeen en ole enää jaksanut sitä syksyistä sipulirumbaa. Ja se on harmillista, koska nämä toisivat pihalle jotain katseltavaa myös alkukesän ajaksi (muut kasvit taitavatkin kukkia vasta heinäkuun puolella).

Naisellista

Tässä kuvassa on ihanat sävyt. Tuollainen Howard-nojatuoli kelpaisi meidänkin olohuoneeseen! Olen muuten sisustuksellisesti hyvin kahtiajakautunut: Toisaalta minua viehättää kuvan kaltaiset naiselliset interiöörit hempeine sävyineen ja romanttisine kalusteineen. Toisaalta kuitenkin tunnen suurta vetoa tummaan, maskuliiniseen ja moderniin sisustukseen. Kunpa vain olisi kaksi kotia, joissa voisi kumpaakin tyyliä toteuttaa oikein kunnolla!

Kuva: Stadshem

No-knead-bread eli leivänsyöjä fiilareissa

Siis voiko kauniimpaa asiaa olla kuin vastaleivottu, höyryävä, rapeakuorinen leipä? Minusta ei. Olen elämäni aikana leiponut leivän jos toisenkin yrittäen löytää juuri sen täydellisen reseptin, jossa yhdistyisi maku, helppous ja ihanan pullea ulkomuoto. Ja nyt se tapahtui!

Reseptin on kehitellyt newyorkilaisen Sullivan St. Bakeryn Jim Lahey. Leivän salaisuutena on pitkä kohoamisaika, mitä ei kyllä kannata säikähtää, sillä muuten leipä on erittäin nopeatekoinen. Ja se paistetaan padassa! Netistä löytyy monta reseptiä eri hakusanoilla: pataleipä, vaivaamaton leipä, no-knead-bread... Menkääpäs kokeilemaan, tämä tyttö lähtee hakemaan palan tuota ihanuutta.

Nostalgiaa

Arabian 140-vuotislautasten joukossa on monta kaunokaista. Omat suosikkini ovat nuo kaksi alimmaista, joista omaan kotiini ottaisin mieluusti keskimmäisiä Toini-lautasia. Ajattomuudessaan ne sopivat varmasti kattaukseen kuin kattaukseen.

Strandeilla

 

  

Kuvat tästä kodista ovat ilmestyneet jo vuosia sitten Umami-sivustolla, mutta päätin ottaa ne uuteen tarkasteluun ja jakaa teidänkin nähtäväksi.

Rentouttavaa viikonloppua!

Vaaleanpunainen lanka

Auringonpaisteesta inspiroituneena otin muutaman kuvan makuuhuoneestamme. Olen viime aikoina alkanut tuntea suurta vetoa vaaleanpunaista kohtaan, tai oikeammin vanhaa roosaa tai lohenpunaista. Valitsin tuon lipaston päällä olevan kirjankin (Minä, Marie Antoinette) kannen värin perusteella. Vaaleanpunainen on sinne tänne siroteltuna oikein oiva sävy!

Kaapista kaappiin

Sunnuntaisin meillä tehdään kaikkea sellaista, mitä varmaan niin monessa muussakin kodissa: pestään pyykkiä, siivoillaan ja järjestellään huushollia tulevaa viikkoa varten. Järjestelyvimmassa keksin siirtää vuodevaatteet eteisessä olevaan kaappiin, ja muuttohommien aikana huomasin, että meillä on aivan liikaa lakanoita. Ja vasta viikko sitten laitoin ison kassillisen pussilakanoita kiertoon! Jäljellä olevat ovat sellaisia, joista en millään haluaisi luopua, mutta pakko kai se on, sillä tila alkaa loppua kesken. Mikä olisikaan sopiva määrä vuodevaatteita kahdelle ihmiselle ja satunnaisille yövieraille? Siinäpä vasta pulma.

Eteisen kaapista löysin myös kadoksissa olleet koristevalot. Löydöstä ilahtuneena halusin laittaa valot vielä esille, vaikka joulu meni jo aikaa sitten (vaikka eihän ne mitkään JOULUvalot olekaan...). Heitin ne olohuoneen vanhan vitriinin päälle, näyttävätkin aika somilta siinä. Vitriinistä puheen ollen, olen viime päivinä mietiskellyt kaapille sopivaa väriä, koska huonon kunnon takia se on maalattava. Ihan vitivalkoista en halua, mutta entäpä kerma tai vaalea beige? Toisaalta myös musta näyttäisi hyvältä tai vihreä! Niin paljon ihania sävyjä ja niin vähän maalattavaa...!

Kevättä pukkaa

 

Lämpötila on nollassa, yön aikana oli tullut kymmeniä senttejä lunta. Aurinkokin näyttäytyi, ja hetken aikaa sisällä oli aivan huikaisevan valoisaa. Kävimme koirien kanssa nauttimassa kauniista säästä pienellä kävelylenkillä. Joka puolella pyöri traktoreita ja aura-autoja puhdistamassa teitä, pihoja ja parkkipaikkoja. Lumi lisääntyy ja kevät lähenee.

Eilen sain siskoltani 30 tulppaania, punaisia, valkoisia ja violetteja, kymmenen kutakin väriä. Osan vein olohuoneeseen ja loput löysivät paikkansa keittiön pöydältä. Pyöräytin kalusteet hieman eri kohtaan, mutta taidan pyöräyttää ne takaisin, ei tuo olekaan hyvä noin. Ostin myös 11 eurolla neljä vanhantyylistä puutuolia, joista kaksi maalasin illalla valkoiseksi. Maali loppui kesken, enkä saanut edes noita kahta sudittua tarpeeksi monta kertaa. Ne saavat nyt kuitenkin jonkin aikaa välttää, kaksi maalaamatonta tuolia vien varastoon. Kevätkö se aiheuttaa sen, että olisin mieluummin nähnyt noissakin tuoleissa hieman väriä, turkoosia kenties tai vedenvihreää (niissä on ero!)? Vedenvihreää haluaisin kotiimme muutenkin, vaikkapa makuuhuoneen seiniin. Jonkin verran meillä sitäkin väriä on, nimittäin tuossa Pentikin raidallisessa pellavatyynynpäällisessä. Ei paljon mutta kuitenkin!

Aurinkoista viikonloppua!

Muutoksia suunnitelmiin

Ei tullut uusia eikä vanhoja tuoleja, ei tullut edes valkoista. Keittiötämme komistaa sen sijaan pieni puusohva, joka on sekä puunsävyinen että maalaisromanttinen. Niin ne suunnitelmat vain muuttuvat! Meillä on kuitenkin edelleen tarvetta valkoisille tuoleille, jotta myös pöydän toisella puolella voisi istua. Mutta niillä ei ole nyt niin mahdoton kiire, kun saimme edes jonkinlaisen penkin, jonka päälle voi takapuolensa asettaa.

Keittiömme näyttää nyt oikein kutsuvalta ja kodikkaalta. <3 Puusohva tuo hieman sellaista tupakeittiöfiilistä, jota olen tuohon ruokailutilaan halunnutkin. Talonpoikaislipasto vain saa luvan väistyä makuuhuoneeseen, sillä muuten tulee liian ahdasta. Sisustamisessa tulee usein nk. lumipalloilmiö: et voi ostaa mitään ilman, että se vaikuttaisi jollakin tavalla koko huusholliin.

Tuolidilemma

Myin vähän aikaa sitten keittiöntuolini, joita oli vain vaivaiset kaksi kappaletta. Tarkoituksena olisi siis hankkia neljä uutta, mutta en yhtään tiedä, mille suunnalle lähtisin tyylillisesti. Ainoa varma asia on se, että tuolien tulee olla valkoiset, koska keittiössä on jo nyt tarpeeksi puunväriä.

Keittiössämme on tällä hetkellä Artekin ruokapöytä, Lokki-valaisin ja suuri talonpoikaislipasto. Voisin siis lähteä jatkamaan modernia linjaa ja hankkia Ikean Erland-tuolit, joiden ulkopinnan kiilto sopisi keittiönkaappeihimme. Erlandit ovat kuitenkin muovia eli materiaalia, jota olen yrittänyt vältellä.

Talonpoikaislipaston kaveriksi sopisivat myös hieman maalaisromanttisemmat tuolit. Yksi vaihtoehto olisi Ikean Ingolf, joka on aitoa puuta. Lisäksi olen katsellut eräitä valkoiseksi maalattuja jugendtuoleja, joissa on pehmustettu istuinosa. Tuollaisissa vanhoissa tuoleissa olisi tietenkin enemmän sielukkuutta, mutta meneekö keittiö sitten jo liian maalaistyyliseksi? Kovin romanttista tyyliä en nimittäin tänne 70-luvun asuntoon halua.

Siinäpä sitä olisi miettimistä. Asialla alkaisi kuitenkin olla jo vähän kiire, sillä yhden varatuolin turvin on hankala kestitä vieraita...