Olen jo vuosikausia pitänyt sinisestä, joka ennen kuului inhokkiväreihini ja joka tietyissä sävyissä tuo edelleenkin mieleen 90-luvun - sellaisella ei mukavalla tavalla. Turkoosi oli se sävy, jonka kanssa opettelin tykkäämään tästä suomalaisten vihan ja rakkauden kohteesta. Sen rinnalle on viime aikoina kivunnut myös vedenvihreä ja tumma yönsininen. Tästä kaikesta ihastuksesta huolimatta sininen on kuulunut niihin väreihin, joita en ole kokenut kovin toimiviksi omassa kodissamme. Olen enemmän lämpimien ja kotoisien sävyjen ystävä, varsinkin kun kyse on sisustamisesta, ja sininen on tuntunut liian kylmältä ja raikkaalta.
Mutta ei se vain jätä minua rauhaan! Kaikkialla näen ihania turkooseja esineitä ja hempeänsinisiä tekstiilejä. Kun kotiaan kuorruttaa tarpeeksi tietyllä värillä, alkaa se väistämättä näyttää todella hyvältä, ilmeisesti. Ja kyllä se sininen sopii harkitusti myös joidenkin lämpimienkin sävyjen seuraan... Seuraavaksi kyllä haluaisin sen vedenvihreän seinän, mistä olen aiemminkin puhunut. Mutta mihin, siinä onkin pulma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti