...jos ei muualla, niin ainakin mielessä. Uutuuttaan kiiltelevässä IndoorGardenin Herbiessä kasvaa basilikaa, rosmariinia ja lollo rossoa. Kirpputorilta löytyi viisi liitutaulukylttiä kasveille, ne pääsevät kesän koittaessa ulos, kunhan olen saanut perustettua pienen hyötypuutarhan takapihalle (ruukkuun!). Hennon violetit tulppaanit sain äitiltä. Ne sopivat oikein mainiosti keittiön vastamaalattuihin, vihreisiin seiniin (sävy Tikkurila Lepo).
Olen jo vuosikausia pitänyt sinisestä, joka ennen kuului inhokkiväreihini ja joka tietyissä sävyissä tuo edelleenkin mieleen 90-luvun - sellaisella ei mukavalla tavalla. Turkoosi oli se sävy, jonka kanssa opettelin tykkäämään tästä suomalaisten vihan ja rakkauden kohteesta. Sen rinnalle on viime aikoina kivunnut myös vedenvihreä ja tumma yönsininen. Tästä kaikesta ihastuksesta huolimatta sininen on kuulunut niihin väreihin, joita en ole kokenut kovin toimiviksi omassa kodissamme. Olen enemmän lämpimien ja kotoisien sävyjen ystävä, varsinkin kun kyse on sisustamisesta, ja sininen on tuntunut liian kylmältä ja raikkaalta.
Mutta ei se vain jätä minua rauhaan! Kaikkialla näen ihania turkooseja esineitä ja hempeänsinisiä tekstiilejä. Kun kotiaan kuorruttaa tarpeeksi tietyllä värillä, alkaa se väistämättä näyttää todella hyvältä, ilmeisesti. Ja kyllä se sininen sopii harkitusti myös joidenkin lämpimienkin sävyjen seuraan... Seuraavaksi kyllä haluaisin sen vedenvihreän seinän, mistä olen aiemminkin puhunut. Mutta mihin, siinä onkin pulma!
Piristävän aurinkoinen päivä on mennyt leppoisissa merkeissä. Olen tarkastanut yhden artikkelin ja sopinut kevään työtehtävästä. Tuota työtä odotan innoissani, vaikka palkka onkin aika mitätön. On se kuitenkin hyvä lisä lyhyeen CV:hen. Oikoluvun ohessa olen sitten lipitellyt Liptonin uutta valkoista teetä. Se on hyvää! Olen myös suunnitellut kesän pihahommia, haaveillut omasta isosta puutarhasta sekä miettinyt, josko vaihtaisin takapihamme kalusteet tässä kevään edetessä.
Lienenkö inspiroitunut tv:ssä pyörivästä mainoksesta, sillä eilen kauppareissulla nappasin mukaan herkkusieniä, pekonia ja purjoa. Niistä sitten "taioin" piiraan aivan omasta päästä soveltamalla. Paistoin sienet, purjot ja pekonikuutiot pannulla, maustoin chilillä ja salvialla, kaadoin seoksen valmiin piirakkapohjan päälle (itsetehtyjähän ei tässä taloudessa harrastetakaan...) ja perään muna-kermaseos, pinnalle hieman parmesaania ja edamia. Ai että! Piirakkapohjaa jäi pieni pala yli, joten tekaisin vielä lisäksi tuollaisen yhden hengen piiraan. Sen voi sitten illankähmeessä vetäistä parempiin suihin.
Selailin tänään kauniita ja ihanan rustiikkisia ruokakuvia, joille omat, hyvin yksipuoliset räpsyni kyllä kalpenevat. Kunpa olisi vielä parempi kamera ja kivaa rekvisiittaa ja kunpa osaisin laittaa sellaista ruokaa, jota kehtaisi kuvata!
Monessa paikassa on nyt ollut tulppaanitarjouksia (kaksi kimppua 5 €), eikä tälläinen tulppaanirakas ihminen ole voinut sellaista ohittaa. Juuri samansävyisiä tulppaneja meidän takapihalla kasvoi pari vuotta taaksepäin, sen jälkeen en ole enää jaksanut sitä syksyistä sipulirumbaa. Ja se on harmillista, koska nämä toisivat pihalle jotain katseltavaa myös alkukesän ajaksi (muut kasvit taitavatkin kukkia vasta heinäkuun puolella).
Tässä kuvassa on ihanat sävyt. Tuollainen Howard-nojatuoli kelpaisi meidänkin olohuoneeseen! Olen muuten sisustuksellisesti hyvin kahtiajakautunut: Toisaalta minua viehättää kuvan kaltaiset naiselliset interiöörit hempeine sävyineen ja romanttisine kalusteineen. Toisaalta kuitenkin tunnen suurta vetoa tummaan, maskuliiniseen ja moderniin sisustukseen. Kunpa vain olisi kaksi kotia, joissa voisi kumpaakin tyyliä toteuttaa oikein kunnolla!
Kuva: Stadshem
Siis voiko kauniimpaa asiaa olla kuin vastaleivottu, höyryävä, rapeakuorinen leipä? Minusta ei. Olen elämäni aikana leiponut leivän jos toisenkin yrittäen löytää juuri sen täydellisen reseptin, jossa yhdistyisi maku, helppous ja ihanan pullea ulkomuoto. Ja nyt se tapahtui!
Reseptin on kehitellyt newyorkilaisen Sullivan St. Bakeryn Jim Lahey. Leivän salaisuutena on pitkä kohoamisaika, mitä ei kyllä kannata säikähtää, sillä muuten leipä on erittäin nopeatekoinen. Ja se paistetaan padassa! Netistä löytyy monta reseptiä eri hakusanoilla: pataleipä, vaivaamaton leipä, no-knead-bread... Menkääpäs kokeilemaan, tämä tyttö lähtee hakemaan palan tuota ihanuutta.
